Hyvät uudet ylioppilaat, lastenohjaajat ja muut todistuksen saajat!
Viime syksynä ilmestyi viimeinen osa J. K. Rowlingin kirjasarjaa Harry Potterista. Sarjan ensimmäinen osa ilmestyi suomeksi vuonna 2001. Suuren menestyksen saavuttanutta kirjasarjaa voi näin luonnehtia 2000-luvun tarinaksi. Se on nyt valmistuvien oppilaidemme nuoruuden kertomus, ja sattuu se olemaan omalta osaltanikin kertomus sen ajanjakson osalta, jonka olen toiminut tämän opiston rehtorina.
Opinto-oppaaseen olen kirjoittanut joitakin sanoja siitä, miten Portaanpään opisto voisi olla J. R. R. Tolkienin Tarun Sormusten Herrasta Kontu ja miten täällä olevat ihmiset voisivat mieltää itsensä sormuksen saattueen jäseniksi. Ajatus heijastaa sitä, että Tolkienin kirja oli oman nuoruuteni tarina. Lienee aika hieman päivittää ajatuksiaan ja myöntää, että uusi tarina on syntynyt. Olen joskus vitsaillut, kun Portaanpäähän hakeutuvien oppilaiden suurta määrää on ihmetelty, että menestyksen suurin salaisuus on Harry Potter. Luettuani keväällä muutaman hänen seikkailujaan koskevan kirjan, esitän tämän hieman vakavammin. Sisäoppilaitos, sen kummallisuudet sekä kavereiden seura ovat nuoria ihmisiä maailmanlaajasti kiinnostavia asioita. Koulun 85-vuotinen historia luo siihen taianomaista tunnelmaa ja sen aatteellinen lähtökohta, joka korostaa elämän perimmäistä salaisuutta, sopii hyvin tähän kuvioon. Muutettavat muuttaen on perusteltua luonnehtia Portaanpäätä Pohjois-Savon Tylypahkaksi. Onhan sitä kohtaan koettu kiinnostuskin kasvanut käsi kädessä Harry Potterin leviämisen kanssa. Yksityisenä sisäoppilaitoksena edustamme tyypillistä erityisesti englanninkielisen maailman koulutuksen järjestämisen tapaa. Näin sisäoppilaitoksessa opiskeleminen on oivallista kansainvälisyyskasvatustakin.
On tärkeä asia, että maakunnassa on mahdollisuus myös tälla tavoin järjestettyyn koulutukseen. Samalla nautimme suomalaisen yhteiskunnan hyvistä puolista. Portaanpään henkilökunta vieraili viime syksynä Britanniassa. Kuulimme yleisten koulujen tavattoman heikosta tasosta ja yksityiskoulujen kalleudesta. Opiskeluvuosi Etonin eliittikoulussa maksaa kymmeniä tuhansia puntia. Opetustarjonta ei ole kuitenkaan juurikaan kummallisempaa kuin tavallisessa ilmaisessa suomalaislukiossa. Esimerkiksi viime viikolla päätimme innostuneen latinankurssin, josta oppilaat selvisivät hyvin. Tämä oli oppilaille ilmaista, mutta he saattoivat tehdä sen samanlaisissa rakenteissa kuin tästä kalliisti maksavat brittinuoret.
Rowlingin kirjasarja nousee esille yleisestä fantasiakirjallisuudesta omaperäisyydellään ja inhimillisyydellään. Se kuvaa hyvin erityisesti brittiläistä luokkayhteiskuntaa ja sen ytimeen rakennettua yksityiskoulujärjestelmää. Sisäoppilaitosmuotoiset yksityiskoulut luovat , kuten Portaanpääkin, koko elämän kestäviä kaveruussuhteita ja kasvattavat ihmisen sosiaalisuutta. Suomessakin puhutaan nykyisin paljon yhteisöllisyyden tarpeesta. Sisäoppilaistomuotoinen koulu on sen luomiseksi oiva apuväline - kunhan muistetaan, että yhteisöllisyys ei merkitse vain positiivisia ja ihanteellisia asioita. Yhteisöllisyyteen kuuluu kyky kohdata myös elämän epäsankarillisia ulottuvuuksia.
Velhokoulu Tylypahkan oppilaat ovat joko aatelisia eli velhoja tai sitten he ovat kotoisin yhteiskuntaluokasta, jota kirjailija nimittää jästiperheiksi. Jästit joutuvat elämään normaalia elämää ja kehittämään erilaisia laitteita siitä selviämiseksi. Velhoilla on taikaa. Velhojen ja jästien välillä vallitsee ajoittain myös ylenkatsetta, sillä osa itsensä väärin ymmärtävistä velhoista luokittelevat jästit kuraverisiksi ja pyrkivät hankaloittamaan heidän elämäänsä. Tämä jako heijastaa laajemmin kansainvälistä kehitystä, jossa ihmiset jakaantuvat kahteen ryhmään, niihin, jotka menestyvät ja niihin, joilla menee yhä huonommin. Tällainen jakaantuminen on ollut 2000-luvun ajan myös suomalaista yhteiskuntaa luonnehtiva kehityssuunta.
Yleisen ajankuvan lisäksi Rowlingin kirja käsittelee inhimillisiä perustunteita, koululaisten kepposia ja opettajien henkilötyyppejä sekä salaisuuksia ja taikaa, jota ihmiset kaipaavat. Se kuvaa elämää hyvän ja pahan kysymysten näyttämönä ja muistuttaa vallanhalun ja valheellisuuden tuhoisuudesta sekä rakkauden ja rehellisyyden voimasta.
Kirjasarjan ensimmäisessä osassa kuvataan, miten kouluun tulevat oppilaat jaetaan heidän luonnettaan tunnistavan hatun avulla erilaisiin ryhmiin. Ryhmiä kutsutaan nimillä Rohkelikot, Puuskupuhit. Luihuiset ja Korpinkynnet. Rohkelikon sydän on urhoollinen ja hänellä on ritarin uskallus. Puuskupuhiin voi luottaa ja aherrus hänelle vain iloa tuottaa. Korpinkynsi on älykäs ja teräväpäinen ja luihuinen on keinoja kaihtamaton ja taitava. Luonnehdinnat sopivat hyvin muihinkin kuin Tylypahkan kouluyhteisöön. Rohkelikkoja, Puuskupuheja, Korpinkynsiä ja Luihuisia kohtaamme keskuudessamme joka päivä.
Hyvänä ajankuvana, inhimillistä elämää ja kokemuksia osuvasti luotaavana sekä ihmistyyppejä valottavana kokonaisuutena kirjasarja herättää lukijassa tunteen, että hän todella elää Tylypahkassa. Erityisen voimakkaasti tällainen kokemus herää sisäoppilaitoksen rehtorissa. Erojakin tosin on. Taidamme olla kaikki yhtä paljon jästejä kuin velhojakin. Lisäksi yksittäiset opiskelijaryhmät eivät jakaannu siten, että niistä jokin olisi rohkelikko, toinen puuskupuh, kolmas korpinkynsi ja joku jopa luihuinen. Nämä ominaisuudet sekoittuvat sekä ryhmittäin että monesti myös yksittäisen oppilaan sisimmässä. Näin emme kohta jaettavien todistusten osaltakaan jaa niitä ryhmille, joita leimaisi vain joku mainituista ominaisuuksista vaan pikemminkin useammat niistä. Jotakin yleispätevääkin voidaan kuitenkin todistuksen saajista sanoa.
Tänään ylioppilastodistuksensa saavat kuusi uutta ylioppilasta ovat tutkinnossa parhaiten menestynyt ryhmä koko lukiomme historiassa. Eximioita on kirjoitettu runsaasti ja ylletty jopa laudaturiin asti. Voi ylpeästi sanoa, että uudet ylioppilaamme ovat kunniaksi opettajilleen ja koululleen. Onnittelen lämpimästi Puuskupuhin ahkeruutta ja Korpinkynnen teräväpäisyyttä edellyttäneestä menestyksestänne ylioppilaskirjoituksissa.
Lastenohjaajaryhmä on kolmen vuoden aikana kasvanut peruskoulusta saapuneista itseään etsivistä nuorista hienoksi nuorten aikuisten ryhmäksi, jolla monien muiden kiitettävien ominaisuuksien lisäksi on Rohkelikon puhdas sydän ja uskallus.
Lisäopetusryhmämme ehkä kattavimmin sisältää kaikkia ominaisuuksia, joista äsken oli puhe. Lisäopetukseen tullaan peruskoulusta. Sen tarkoituksena on koetella kaikenlaista ja tämän koettelun seurauksena eheytyä sen tyyppiseksi ihmiseksi kuin itse on ja jatkaa itsensä paremmin tuntevana eteenpäin. Omistautuminen tällaisille asioille sisäoppilaitokselle edellyttää nuorelta ihmiseltä paljon rohkeutta ja uskallusta, erilaisten selviytymiskeinojen testaamista ja ahkeruutta.
Tahdon muista valmistuvista ryhmistä mainita tässä erikseen vielä Värinää-ryhmän. Värinää – eläkeläisten kuvataidekoulu alkoi puolitoista vuotta siten. Tänä aikana ryhmä on opiskellut opistolla noin viikon kuukaudessa. Ryhmän näyttely Lapinlahden kirjastossa kertoo vastaansanomattomasti taidekoulutuksen antamien teknisten välineiden merkityksestä kuvanteolle. Kaikki näyttelyssä olevat kuvat perustuvat kuvanteon taidon omaksumiseen ja kertovat opintohistoriasta. Toivon, että käytätte omaksumianne valmiuksia persoonalliseen kokemusten ja näkemysten ilmaisemiseen. Värinää-ryhmän olo opistolla on ollut erittäin antoisaa. Pelkästään ruokatunnit ovat tuntuneet kodikkailta, kun joukossa on ollut paljon eri-ikäisiä ihmisiä. Myös iltatoimintaa on harjoitettu nuorempien oppilaiden kanssa ja nuorille on syntynyt mukavia aikuiskontakteja. Värinää-ryhmän ansiosta opisto on saanut todellisen kansanopiston luonnetta ja sen sivistyksellinen taso on syventynyt.
Viime syksynä ilmestyi viimeinen osa J. K. Rowlingin kirjasarjaa Harry Potterista. Sarjan ensimmäinen osa ilmestyi suomeksi vuonna 2001. Suuren menestyksen saavuttanutta kirjasarjaa voi näin luonnehtia 2000-luvun tarinaksi. Se on nyt valmistuvien oppilaidemme nuoruuden kertomus, ja sattuu se olemaan omalta osaltanikin kertomus sen ajanjakson osalta, jonka olen toiminut tämän opiston rehtorina.
Opinto-oppaaseen olen kirjoittanut joitakin sanoja siitä, miten Portaanpään opisto voisi olla J. R. R. Tolkienin Tarun Sormusten Herrasta Kontu ja miten täällä olevat ihmiset voisivat mieltää itsensä sormuksen saattueen jäseniksi. Ajatus heijastaa sitä, että Tolkienin kirja oli oman nuoruuteni tarina. Lienee aika hieman päivittää ajatuksiaan ja myöntää, että uusi tarina on syntynyt. Olen joskus vitsaillut, kun Portaanpäähän hakeutuvien oppilaiden suurta määrää on ihmetelty, että menestyksen suurin salaisuus on Harry Potter. Luettuani keväällä muutaman hänen seikkailujaan koskevan kirjan, esitän tämän hieman vakavammin. Sisäoppilaitos, sen kummallisuudet sekä kavereiden seura ovat nuoria ihmisiä maailmanlaajasti kiinnostavia asioita. Koulun 85-vuotinen historia luo siihen taianomaista tunnelmaa ja sen aatteellinen lähtökohta, joka korostaa elämän perimmäistä salaisuutta, sopii hyvin tähän kuvioon. Muutettavat muuttaen on perusteltua luonnehtia Portaanpäätä Pohjois-Savon Tylypahkaksi. Onhan sitä kohtaan koettu kiinnostuskin kasvanut käsi kädessä Harry Potterin leviämisen kanssa. Yksityisenä sisäoppilaitoksena edustamme tyypillistä erityisesti englanninkielisen maailman koulutuksen järjestämisen tapaa. Näin sisäoppilaitoksessa opiskeleminen on oivallista kansainvälisyyskasvatustakin.
On tärkeä asia, että maakunnassa on mahdollisuus myös tälla tavoin järjestettyyn koulutukseen. Samalla nautimme suomalaisen yhteiskunnan hyvistä puolista. Portaanpään henkilökunta vieraili viime syksynä Britanniassa. Kuulimme yleisten koulujen tavattoman heikosta tasosta ja yksityiskoulujen kalleudesta. Opiskeluvuosi Etonin eliittikoulussa maksaa kymmeniä tuhansia puntia. Opetustarjonta ei ole kuitenkaan juurikaan kummallisempaa kuin tavallisessa ilmaisessa suomalaislukiossa. Esimerkiksi viime viikolla päätimme innostuneen latinankurssin, josta oppilaat selvisivät hyvin. Tämä oli oppilaille ilmaista, mutta he saattoivat tehdä sen samanlaisissa rakenteissa kuin tästä kalliisti maksavat brittinuoret.
Rowlingin kirjasarja nousee esille yleisestä fantasiakirjallisuudesta omaperäisyydellään ja inhimillisyydellään. Se kuvaa hyvin erityisesti brittiläistä luokkayhteiskuntaa ja sen ytimeen rakennettua yksityiskoulujärjestelmää. Sisäoppilaitosmuotoiset yksityiskoulut luovat , kuten Portaanpääkin, koko elämän kestäviä kaveruussuhteita ja kasvattavat ihmisen sosiaalisuutta. Suomessakin puhutaan nykyisin paljon yhteisöllisyyden tarpeesta. Sisäoppilaistomuotoinen koulu on sen luomiseksi oiva apuväline - kunhan muistetaan, että yhteisöllisyys ei merkitse vain positiivisia ja ihanteellisia asioita. Yhteisöllisyyteen kuuluu kyky kohdata myös elämän epäsankarillisia ulottuvuuksia.
Velhokoulu Tylypahkan oppilaat ovat joko aatelisia eli velhoja tai sitten he ovat kotoisin yhteiskuntaluokasta, jota kirjailija nimittää jästiperheiksi. Jästit joutuvat elämään normaalia elämää ja kehittämään erilaisia laitteita siitä selviämiseksi. Velhoilla on taikaa. Velhojen ja jästien välillä vallitsee ajoittain myös ylenkatsetta, sillä osa itsensä väärin ymmärtävistä velhoista luokittelevat jästit kuraverisiksi ja pyrkivät hankaloittamaan heidän elämäänsä. Tämä jako heijastaa laajemmin kansainvälistä kehitystä, jossa ihmiset jakaantuvat kahteen ryhmään, niihin, jotka menestyvät ja niihin, joilla menee yhä huonommin. Tällainen jakaantuminen on ollut 2000-luvun ajan myös suomalaista yhteiskuntaa luonnehtiva kehityssuunta.
Yleisen ajankuvan lisäksi Rowlingin kirja käsittelee inhimillisiä perustunteita, koululaisten kepposia ja opettajien henkilötyyppejä sekä salaisuuksia ja taikaa, jota ihmiset kaipaavat. Se kuvaa elämää hyvän ja pahan kysymysten näyttämönä ja muistuttaa vallanhalun ja valheellisuuden tuhoisuudesta sekä rakkauden ja rehellisyyden voimasta.
Kirjasarjan ensimmäisessä osassa kuvataan, miten kouluun tulevat oppilaat jaetaan heidän luonnettaan tunnistavan hatun avulla erilaisiin ryhmiin. Ryhmiä kutsutaan nimillä Rohkelikot, Puuskupuhit. Luihuiset ja Korpinkynnet. Rohkelikon sydän on urhoollinen ja hänellä on ritarin uskallus. Puuskupuhiin voi luottaa ja aherrus hänelle vain iloa tuottaa. Korpinkynsi on älykäs ja teräväpäinen ja luihuinen on keinoja kaihtamaton ja taitava. Luonnehdinnat sopivat hyvin muihinkin kuin Tylypahkan kouluyhteisöön. Rohkelikkoja, Puuskupuheja, Korpinkynsiä ja Luihuisia kohtaamme keskuudessamme joka päivä.
Hyvänä ajankuvana, inhimillistä elämää ja kokemuksia osuvasti luotaavana sekä ihmistyyppejä valottavana kokonaisuutena kirjasarja herättää lukijassa tunteen, että hän todella elää Tylypahkassa. Erityisen voimakkaasti tällainen kokemus herää sisäoppilaitoksen rehtorissa. Erojakin tosin on. Taidamme olla kaikki yhtä paljon jästejä kuin velhojakin. Lisäksi yksittäiset opiskelijaryhmät eivät jakaannu siten, että niistä jokin olisi rohkelikko, toinen puuskupuh, kolmas korpinkynsi ja joku jopa luihuinen. Nämä ominaisuudet sekoittuvat sekä ryhmittäin että monesti myös yksittäisen oppilaan sisimmässä. Näin emme kohta jaettavien todistusten osaltakaan jaa niitä ryhmille, joita leimaisi vain joku mainituista ominaisuuksista vaan pikemminkin useammat niistä. Jotakin yleispätevääkin voidaan kuitenkin todistuksen saajista sanoa.
Tänään ylioppilastodistuksensa saavat kuusi uutta ylioppilasta ovat tutkinnossa parhaiten menestynyt ryhmä koko lukiomme historiassa. Eximioita on kirjoitettu runsaasti ja ylletty jopa laudaturiin asti. Voi ylpeästi sanoa, että uudet ylioppilaamme ovat kunniaksi opettajilleen ja koululleen. Onnittelen lämpimästi Puuskupuhin ahkeruutta ja Korpinkynnen teräväpäisyyttä edellyttäneestä menestyksestänne ylioppilaskirjoituksissa.
Lastenohjaajaryhmä on kolmen vuoden aikana kasvanut peruskoulusta saapuneista itseään etsivistä nuorista hienoksi nuorten aikuisten ryhmäksi, jolla monien muiden kiitettävien ominaisuuksien lisäksi on Rohkelikon puhdas sydän ja uskallus.
Lisäopetusryhmämme ehkä kattavimmin sisältää kaikkia ominaisuuksia, joista äsken oli puhe. Lisäopetukseen tullaan peruskoulusta. Sen tarkoituksena on koetella kaikenlaista ja tämän koettelun seurauksena eheytyä sen tyyppiseksi ihmiseksi kuin itse on ja jatkaa itsensä paremmin tuntevana eteenpäin. Omistautuminen tällaisille asioille sisäoppilaitokselle edellyttää nuorelta ihmiseltä paljon rohkeutta ja uskallusta, erilaisten selviytymiskeinojen testaamista ja ahkeruutta.
Tahdon muista valmistuvista ryhmistä mainita tässä erikseen vielä Värinää-ryhmän. Värinää – eläkeläisten kuvataidekoulu alkoi puolitoista vuotta siten. Tänä aikana ryhmä on opiskellut opistolla noin viikon kuukaudessa. Ryhmän näyttely Lapinlahden kirjastossa kertoo vastaansanomattomasti taidekoulutuksen antamien teknisten välineiden merkityksestä kuvanteolle. Kaikki näyttelyssä olevat kuvat perustuvat kuvanteon taidon omaksumiseen ja kertovat opintohistoriasta. Toivon, että käytätte omaksumianne valmiuksia persoonalliseen kokemusten ja näkemysten ilmaisemiseen. Värinää-ryhmän olo opistolla on ollut erittäin antoisaa. Pelkästään ruokatunnit ovat tuntuneet kodikkailta, kun joukossa on ollut paljon eri-ikäisiä ihmisiä. Myös iltatoimintaa on harjoitettu nuorempien oppilaiden kanssa ja nuorille on syntynyt mukavia aikuiskontakteja. Värinää-ryhmän ansiosta opisto on saanut todellisen kansanopiston luonnetta ja sen sivistyksellinen taso on syventynyt.
